And The Winner Is...

Suuri sukkakisamme on ohi – osittain, sillä voittajasukat jatkavat kohti syksyllä ilmestyvää kansainvälistä neule- ja lifestylelehteämme, josta työparini Sini Ellen kirjoitti toissapäivänä My Blue&White Kitchen -blogissaan. Kerromme teille nimen tuonnempana, kunhan saamme logon viilattua.

Olin aivan äimänkäkenä, kun sähköpostiimme alkoi sadella sukkakilpaehdokkaita, niin kauniita, niin persoonallisia, niin tarinantäyteisiä. Olisi ollut aivan liian vaikeaa valkata niistä ykkönen, mutta onneksi te tulitte avuksemme ja äänestitte suosikkisukkianne sankoin joukoin.

Kisa oli tiukka – kuten hyvän kilvan kuuluukin olla –, ja voittajaksi kipusi jyväskyläläinen Heidi Alander, jonka puikoilta on syntynyt vuosien varrella vaikka mitä kaunista (käykäähän kurkkimassa Heidin huivit, sukat ja muut asusteet Sadelma Knitsin Ravelry-sivulta). Heidi on tällä hetkellä ajankohtainen muutenkin, sillä hän on suunnitellut Jyväskylän Kesän Neulefestareiden KAL-huivin, Ruusupuun.

Mutta tämän sukkakilpamme, sen Heidi voitti viljankeltaisilla sukillaan, jotka kuljettavat ainakin minut ikivanhoille vehnäpelloille, kyläseppien pajoille ja syyskesäisiin, jo talvesta kuiskutteleviin päiviin. En malta odottaa, että pääsemme kuvaamaan sukat jossakin samansorttisessa ympäristössä ja jakamaan ne paitsi teidän myös kaikkien ulkomailla asuvien neulojien iloksi.

Suuren suuret onnentoivotukset Heidille. Palkintona Keski-Suomeen lähtee 100 euron arvoinen lahjakortti Kerään – onneksi meillä on vielä hyllykaupalla lankaa, vaikka viimeiset viikkomme ovatkin jo alkaneet. Ja kuten lupasimme, myös äänestäjien kesken arvottiin muutama palkinto. Ne matkaavat seuraaville onnekkaille: Kirsi Hernesaho, Katri Heikkilä ja Taija Vierimaa. Otamme kaikkiin yhteyttä tämän päivän aikana Facebook-viestillä, tarkistelkaahan siis inboxejanne.

For Sale

Parissa viikossa ehtii tapahtua paljon, parissa päivässäkin. Kun viimeksi kirjoitin tänne, kutakuinkin kuukauden päivät sitten, olin päättänyt sulkea Kerän kivijalkakaupan ja jatkaa verkkokauppiaana, lehdentekijänä ja valokuvaajana. Ja se se suunnitelmani olikin, kunnes koitti maanantai. Sain puhelinsoiton, joka pyöräytti pääni loputtomat rattaat ympäri. Istuin tänä aamuna palaverissa ja tartuin iltapäivästä ihanaan, innostavaan ja kaiken muuttavaan haasteeseen.

Tai no, ei se kaikkea muuta: minä, Sini Ellen ja Elina jatkamme oman lehtemme parissa, mutta jätän Kerän kokonaan taakseni, myös verkkokaupan. Pidämme ovemme auki juhannukseen saakka. Ehdimme siis emännöidä Stephen Westin ja Nancy Marchantin kurssit, mutta Jyväskylän neulefestareilla olemme "vain" vieraina ja opettajina, emme enää myyjinä.

Nämä eivät ole vielä viimeiset jäähyväiset. Lupaan, että järkkäämme kesäkuussa kunnon päättäjäiset – ja kukapa tietää, ehkä Kerä löytää teistä jostakusta jatkajan. Mikäli siis olet enemmän kuin oivallista lankakauppaa vailla, ota rohkeasti yhteyttä: jonna (at) kera.fi. 

Muutoksen tuulia

Kohta alkava Kerän viides vuosi on aiempia erilainen.

Moni teistä tietääkin, että arkeeni mahtuu muutamia muitakin hommia kuin kaupanpito. Valokuvaan, kirjoitan ja suomennan – ja olen ennen kaikkea kahden pienen äiti. Aika on enemmän kuin kortilla, siksipä on seuraavan askelman aika.

Se on Kinfolkista ammentava neule- ja lifestylelehti, jonka haluan julkaista niin koti- kuin ulkomaistenkin harrastajien hyödyksi ja iloksi, onneksikin. Sellaisen lehden, joka sisältää siihen varta vasten suunniteltuja ohjeita maailman monista kolkista ja sukeltaa myös niiden toiselle puolelle: neulesuunnittelijoiden arkeen, heidän työhuoneisiinsa ja haasteisiinsa sekä paljastaa, mistä löytyvät neulematkaajien pakko nähdä -paikat. Lehti (joka muuten ei kanna Kerä-nimeä) sisältää myös pieniä katsauksia muihin käsitöihin, tee se itse -vinkkejä ja jonkin verran ruokaa. Jo vain – ruokaa, sillä saan yhdeksi työtoverikseni Sini Ellenin My Blue&White Kitchen -blogista, joka nauttii suurta kansainvälistä suosiota ja on ollut maailmankuulun Saveur-lehden Best Food Blog Awards -finalisti. Jaan Sinin kanssa myös toisen uuden projektin: on nimittäin Kerällä-kirjasarjan kakkososan vuoro. AD:n roolin ottaa luottograafikkoni ja -kuvittajani Elina Ahonen.

Neulelehti ei synny siinä sivussa, eikä hetkessä. Se vaatii valtavasti työtä. Olen kypsytellyt ja pohdiskellut, koettanut ajatella järkevästi, mutta silti sydäntäni kuunnellen. Sydämellä syntyi Keräkin, ja sen ansiosta syntyy jotain muutakin kaunista. Kerän kivijalkakauppa sulkee ovensa kesällä. Langat eivät kuitenkaan katoa minnekään, sillä meille on rakennettu jo jonkin aikaa uutta verkkokauppaa, joka palvelee myös ulkomaisia asiakkaitamme. Rajaamme valikoimamme tarkoin: jatkamme ainakin Isagerin, Quince & Co:n, Eden Cottage Yarnsin ja Madelinetoshin  lankojen parissa, mutta kasvatamme kavalkadiamme myös muilla merkeillä – etenkin käsinvärjätyillä. 

Yhteisöllisyys on aina ollut Kerän ydin ja on sitä jatkossakin: viikottaiset neuletapaamisemme jatkuvat Tampereella, ja matkaamme myös Helsinkiin kerran kuussa. Alamme tavata uusissa tiloissa, hitusen keskustan ulkopuolella. Niissä samoissa tiloissa syntyvät uuden lehtemme sivut ja tuhannet valokuvani, ja niihin samoihin neliöihin kutsumme suunnittelijoita vetämään kursseja. Neuletapaajat pääsevät konkreettisille lankaostoksille lauantaisin, mutta ovet ovat avoinna myös perjantaisin ja sopimuksen mukaan muinakin päivinä. Panostamme myös neulematkoihin ja -leireihin, kokoamme kauppamme monille messuille ja pop-uppailemme eri puolilla Suomea, jotta saamme Wollmeisetkin kaikkien saataville.

Älkäähän siis huolestuko: Kerä ei katoa minnekään, se vain muuttaa muotoaan. En kuitenkaan pidä mahdottomana Kerän myymistäkään, jos sen luotsaaminen jotakuta kiinnostaa. Siinä tapauksessa minun tulevaisuuteni olisi ”vain” neulelehdessämme ja sen siipien alle syntyvissä tapahtumissa ja muissa.

Päätökseni tarkoittaa myös sitä, että tästä päivästä pitäen tyhjennämme hyllymme niistä langoista, jotka eivät jatka uuteen verkkokauppaamme. Niinpä kaikki Katian, Langin, Rowanin, Schachenmayerin ja Sandnesin langat alenevat 25 prosentilla. Sama pätee myös Addin puikkoihin. Alekoreista saattaa löytyä myös muita satunnaisia herkkuja. Alennukset naputellaan tuota pikaa myös verkon puolelle.

Eiköhän oteta näistä viimeisistä varsinaisista kivijalkakuukausista kaikki irti, ystit?

Kurssi: Sosiaalinen media pienyrityksen markkinoinnissa

Minä en ole aina ollut lankakauppias, en suinkaan. Minusta tuli toimittaja aika päiviä sitten, vuosituhannen vaihteessa. Työskentelin sekä sanoma- että aikakauslehdissä, kunnes noin nelisen vuotta sitten pomppasin pois toimituspäällikön paikalta, palasin perheineni Tampereelle ja perustin Kerän.

Viestiminen ei ole kadonnut kauppani myötä minnekään, päinvastoin: se on olennainen osa arkeani sosiaalisen median myötä. Sähköiset viestimet ovat kiehtoneet minua alusta pitäen, ihan kuin kaikki muukin uusi. Olen opiskellut somekanavien käyttöä ja digitaalista julkaisua sekä Suomessa että ulkomailla, luonut sosiaalisen median strategioita, tutkinut, testannut ja osannut.

Olen antanut Kerän sosiaalisen median tiimoilta tukuittain haastatteluja ja ollut esimerkkinä, ja kun minulta viime viikolla – jälleen yhden tutkimuksen jälkeen – kysyttiin, kertoisinko somesta myös muille yrittäjille, myönnyin mieluusti. Ja tässä se nyt tulee, ensimmäinen sosiaalisen median kurssini, joka on suunnattu pien-, eritoten kivijalka- ja verkkokauppayrittäjille, kollegoilleni siellä täällä.

Sosiaalinen media pienyrityksen markkinoinnissa

Aika: Torstai 12.5. kello 18–21
Paikka: Lankakauppa Kerä, Verkatehtaankatu 8, Tampere

Kurssin sisältö: Sosiaalinen media on kaikkea muuta kuin turhaa, se on elintärkeä osa pienyritystä. Tämän kurssin tärkein tehtävä on inspiroida ja innostaa sinua somen käyttäjänä, opastaa esimerkkien avulla, miksi se kannattaa. Illan aikana sinulle selviää, mitkä ovat oikeat kanavat juuri sinun tarpeisiisi ja miten niitä hyödynnetään. Opit resurssoimaan itsellesi someaikaa ja huomaat, miten someen tulisi yrittäjänä suhtautua. Tulet tietoiseksi erilaisista rooleista ja niiden merkityksestä, opit, miten saat kanavillesi seuraajia, miten sitoutat heidät ja miten tarjoat kiehtovaa, hyödyllistä tietoa. Saat käsityksen myös siitä, kannattaako sinun viestiä somessa suomeksi vaiko englanniksi, miten kirjoitat oikein, mitä somessa kannattaa ja mitä ei ehdottomasti kannata tehdä. Ilta on innostava, inspiroiva ja käytännönläheinen. Sen jälkeen omaat roppakaupalla rohkeutta ja varmuutta ja mikä tärkeintä – saat viestisi perille.

Kurssin hinta: 200 euroa + alv

Ilmoittautuminen: Varaa paikkasi verkkokaupastamme tai tiedustele sitä sähköpostitse osoitteella jonna (at) kera.fi. Ilmoittautuminen on sitova. Mikäli perut kurssin viimeistään seitsemän vuorokautta ennen kurssia, hyvitämme 50 % hinnasta.

Le Crayon

Joskus ideat muhivat päässäni vuosia, ennen kuin ne konkretisoituvat tavalla taikka toisella. Mutta jos jokin ajatus palaa tasaiseen tahtiin, aina silloin tällöin, siinä on jotakin. Ihan kuin tässä Le Crayon -huivissani.

Sain idean värikynästä jo aika päiviä sitten. Se muotoutui mieleeni, kun näin suloisia, lapsille neulottuja kettuhuiveja. En vain ehtinyt kirjoittaa ohjetta, saati sitten neuloa huivia – kunnes yhtenä iltana rustasin muutaman rivin ystävälleni Kristiinalle, joka testineuloi värikynäni. Ja nyt se samainen ohje on ladattavissa Ravelryssa, sekä suomen että englannin kielellä. Latasin sen sinne puolenyön aikoihin, puolisalaa, ja kun äsken kurkkasin, ohjetta oli ladattu jo kymmeniä! Huisia!

Että jos lapsosenne on – tai sinä olet – kepeää, kevättalveen passelia ja pehmyttä huivia vailla, ottakaa suunnaksi Ravelry ja Le Crayon.

It's finally online: my pattern Le Crayon (both in Finnish and in English). So off to Ravelry, you lovelies.

Kosken partaalla, kangaspuiden äärellä

Kuvitelkaapa keskellä kaupunkia lempeästi virtaava koski, sen rannalle vuosikymmeniä sitten rakennettu vanha tehdas, ainakin kymmenet kangaspuut, niiden tasainen louskutus, puheensorina ja taukohuone Moccamastereineen.

Täydellistä – ainakin minusta. Etenkin, kun sain (ja saan vielä pari päivää) istua juuri niillä tietokoneohjautuvilla kangaspuilla, joiden vasemmalta avautuu näkymä Tammerkosken tärskyihin, Takon tehtaaseen ja jos oikein kurkottaa, Hämeensillallekin.

Olen kutonut viimeksi vuonna 1992, yläasteikäisenä, käsityöt vasta valkanneena. Tein valkoisen, puuterisin raidoin koristellun poppanaliinan, joka lienee vieläkin äidilläni ja joka on yhdeltä kohtaa vähän kapeampi kuin muualta, koska unohdin siirtää pingotinta.

Nyt päädyin kangaspuiden pariin vähän sattumalta – tai no, aiemmin kuin osasin kuvitella. Kohta tekstiilisuunnittelijaksi valmistuva Nina Sundell vieraili pari kolme kuukautta sitten Kerässä ja kertoi, että tahtoisi suunnitella huivin, jossa voisi käyttää Isagerin ohutta, lace-vahvuista Alpaca 1:stä. Kuten vallan moni teistä tietää, olen innostuvaa sorttia, eikä minua tarvinnut sen kummemmin ylipuhua: olin messissä.

Kun Nina saapui viime viikolla näyttämään valkoista, lumihiutaleista innoituksensa saanutta huiviaan ja kertomaan, että Verkarannassa olisi nyt metrikaupalla lointa, tartuin tuumasta toimeen ja buukkasin ensimmäisen vapaan ajan – heti seuraavalle aamulle. Suuntasin paikalliseen taitokeskukseemme torstaiaamuna, sain Ninalta oivalliset opastukset tietokoneohjautuvien kangaspuiden käyttöön (kuulostaa monimutkaiselta mutta on kaikkea muuta: kunhan painaa yhtä polkusinta ja kuljettaa sukkulaa puolelta toiselle) ja kävin hommiin. Vajaassa kahdessa päivässä kudoin metrin verran valmista huivia. Vielä toinen mokoma ja saan sen kaulaani.

Huivista tulee tavattoman kaunis, sellainen, jonka säilytän varmasti omille lapsilleni. En naftaliinissa enkä silkkipaperissa vaan ahkerassa käytössä.

Jäin muuten koukkuun ja kirjasin ostoslistalleni pöytäkangaspuut.

P.S. Jos te tahdotte kutoa samanlaisen huivin, ottakaa yhteyttä Verkarannan taitokeskukseen. Lointa jää vielä minunkin jäljiltäni noin kymmenelle kutojalle. Minä muuten ajattelin kutoa itselleni toisenkin, mustan kaveriksi vaikkapa vanhan roosan.

Helga-KAL

Helga Isager saapuu Kerään kahden viikon kuluttua. Se on taasen yksi virstanpylväs lankakauppamme arjessa, ja sitä on syytä juhlia – ensinnäkin Isager-alennuksin ja toiseksi -KAListeluin.

Alensin lauantaina kaikki Isagerin (ja Quince & Co:n) langat –20 %. Tarjous on ainutkertainen ja kestää viikon ajan, viimeinen päivä on siis 20.2. Alennus on voimassa sekä Verkatehtaankadulla että verkossa, joskin sinne olen ehtinyt päivittää vasta suurimman osan Isagereista. Jatkan urakkaa heti maanantaiaamuna, suosittelen siis suosikkilankojenne ahkeranpuoleista väijymistä. :-)

Ja entäpä se KAL? Helgan kurssit ovat jo liki täynnä, muutamat mahtuvat vielä mukaan. Olisi aivan mahtavaa vastaanottaa tanskalaissuunnittelija mahdollisimman monin neulein. Nopsimmat ehtivät varmasti saamaan jo valmistakin, mutta myös keskeneräiset kelpaavat näytille niin paikan päälle kuin verkkoonkin.

KALin säännöt ovat seuraavat:
1) Mallin on oltava Helga Isagerin kynästä. Niitä löytyy suomenkielisenä Neuleiden neljä vuodenaikaa -kirjasta ja englanninkielisenä esimerkiksi hänen uudesta Room 606 -kokoelmastaan.
2) Langan on oltava Isageria.
3) KAL käydään ennen kaikkea Instagramissa (#helgakal), mutta voitte postata kuvia keskeneräisistä ja valmiista neuleistanne myös Facebook-sivuillemme. Keräämme ne sieltä yhteen kansioon. Kuvia voi toimittaa myös sähköpostitse, info (at) kera.fi.
4) KALin ensimmäinen etappi päättyy 27.2., jolloin arvomme ensimmäisen palkinnon kaikkien KAListelijoiden kesken. Palkinto on – mitäpä muutakaan kuin – paketillinen Isagerin lankoja (arvo 40 euroa).
5) KALin toinen etappi päättyy tasan kuukauden kuluttua, 15.3. Tähän vaiheeseen hyväksymme vain valmiit työt. Arvomme niiden kesken toisen Isager-paketin, jonka arvo on 60 euroa.

Mitäs sanotte, oletteko messissä?