Joulumieltä metsästämässä

Olen tehnyt yli kolme ja puoli vuotta töitä putkeen – jos ei viime kesän kolmen päivän kesälomaa lasketa –, synnyttänyt välissä yhden tytöntyllerön, kokenut elämäni suurimman menetyksen, saattanut esikoiseni ensimmäiselle luokalle, muuttanut, kuvannut tuhansia, tuhansia kuvia, neulonut vielä useampia silmukoita ja koettanut sinnitellä pinnan päällä. Sinnittely ottaa joskus koville, sen tietää jokainen perheenäiti ja jokainen pienyrittäjä, mutta on se palkitsevaakin. Saan Kippari-Kallen voimat siitä ilosta, jonka näen neulojien silmissä, kun he keksivät hyllyiltämme jotakin uutta, sellaista, jota he eivät ole aiemmin päässeet hypistelemään.

Tänään Kerään ja ensi kertaa koko Suomeen saapuivat saksalaiset Walk Collection -langat. Minä etäilen tänään ja vielä huomennakin enkä saa niitä verkkoon, mutta pommitan teitä kuvilla keskiviikkona. Mutta se syy, miksi lähdin oikeastaan kirjoittelemaan on se, että stressi ja kiirus tuntuu vaivaavan yhtä sun toista. Siksipä kutsun teidät viihtymään ja rauhoittumaan kanssamme keskiviikkona, jos vain kokkailuilta ja siivoiluilta ennätätte. Neulotaan ja nautitaan aamusta iltapäiväkolmeen asti. On glögiä, on piparia, on joulutorttua, on joulumieltä ja lankaa. Kelpo ainekset aatonaatolle. Eikö vain?