Tämä teksti on julkaistu alun perin vanhassa blogissamme.
Minä se vain Annukka, joka muutama viikko takaperin saavuin tänne Kerään työssäopiskelemaan.
Voisiko paremmin käydäkään, sain heti tämän syksyisen neulerupeamani liukkaaseen vauhtiin. Tein Isagerin ”Alpaca kakkosesta” villatakin kummityttöselleni ja arvaan kyllä, että tuo pikku vaatekappale tulee elämään vilkasta eloa.
Se saa juosta syystuulessa ja merituulessa, pihatietä ja metsäpolkua. Se saa rientää rutistamaan mummoa tai kaapata pikkusiskon syliinsä. Joskus helmaan saattaa ilmestyä jostakin tilkka soppaa tai heinikosta tarttua selusta täyteen voikukanhahtuvaa – mutta ei mitään sellaista, mitä kunnon villatakki ei kestäisi.
Se saa olla lämpönä pikku harteille, kun ne pysähtyvät nauramaan, puuskuttamaan – katsomaan korkealla lentäviä lintuja.
Kertonut Annukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti